Oletko kysynyt potilaaltasi, millainen mieliala hänellä on? Mietitkö, miten masentuneelta vaikuttavan sepelvaltimotautipotilaan käy?
Noin joka viides sydänpotilas kokee merkittävää masennusta. Tutkimuksessani havaitsin selkeän yhteyden potilaan kokeman masentuneisuuden ja sydänperäisen kuoleman välillä. Tutkimuksessa käytettiin DEPS-kyselylomaketta, joka on kehitetty perusterveydenhuoltoon seulomaan ja tunnistamaan masennusoireista kärsivät potilaat. Potilaiden vointia seurattiin keskimäärin kuusi vuotta siitä, kun heillä todettiin sepelvaltimotauti. Mitä voimakkaammin potilas koki depressiivisiä oireita, sitä suurempi oli yhteys sydänperäiseen kuolemaan, huolimatta siitä, että potilaan muut riskitekijät olivat tavoitearvoissa. Huoli näistä potilaista ei ole siis tuulesta temmattu.
Sydänpotilaan hoitoon tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että meidän sydänhoitajien tulisi kiinnittää enemmän huomiota vastaanotolla potilaiden mielialaan ja masennuksen oireiden tunnistamiseen. Sepelvaltimotautipotilaita tulisi kuunnella, kannustaa ja rohkaista. Joissakin tapauksissa olisi ehkä syytä pyytää tällaista potilasta käymään hoitajan vastaanotolla tavallista useammin. Hänelle voisi myös käynnin sijasta soittaa ja kysellä kuulumisia.
Mikäli masennusoireet eivät hellitä, potilas olisi syytä ohjata lääkärille lääkehoidon arvioon ja psykiatrisen sairaanhoitajan terapiaan.
Minna Lahtinen
Kirjoittaja on terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja ja potilasasiamies joka pitää vastaanottoa Oulun Sydänkeskuksella. Hän tutkii sydänpotilaiden ohjauksen laatua ja opiskelee terveystieteen tohtoriksi.
