Katkokävely

Alaraajojen tukkiva valtimotauti eli katkokävely, klaudikaatio

Alaraajojen tukkivassa valtimotaudissa jaloissa kulkevien valtimoiden seinämiin kertyy valtimonkovetustaudin johdosta muutoksia. Ne voivat vähitellen kaventaa valtimoita ja heikentää verenvirtausta. Sairaus on osa laajempaa valtimosairautta, ja se lisää riskiä sekä sydäninfarktiin että aivohalvaukseen. Osalla potilaista tauti etenee niin pitkälle, että raajan kuolion ja amputaation riski kasvaa.

Valtimotauti on yleinen ja maailmanlaajuisesti merkittävin kuolinsyy. Länsimaissa sen esiintyvyys on erityisen korkea, mikä liittyy mm. runsaaseen tyydyttyneiden rasvojen käyttöön ruokavaliossa.

Millaisia oireita alaraajojen tukkiva valtimotauti aiheuttaa?

Useimmat potilaat ovat oireettomia, sillä lievät muutokset eivät aiheuta tuntemuksia. Jos ihminen liikkuu vähän, tauti voi edetä pitkällekin ilman oireita.

Tyypillisin ensioire on kipu kävellessä. Lihaksisto tarvitsee liikkuessa enemmän happea, mutta jos valtimo on ahtautunut, verenkierto ei riitä. Tällöin syntyy hapenpuute ja lihas alkaa särkeä. Kipu tuntuu useimmiten pohkeissa tai reisissä, joskus pakaroissa tai jalkaterissä. Toisinaan jalat vain väsyvät. Lepo vie kivun pois, ja kävely onnistuu taas hetken aikaa. Tätä kutsutaan katkokävelyksi eli klaudikaatioksi. Mitä vaikeampi tauti on, sitä lyhyemmän matkan potilas pystyy kävelemään ilman kipua.

Mistä tiedän, että kävelyongelmani johtuu valtimotaudista?

Valtimotaudin aiheuttama kipu alkaa aina rasituksessa ja helpottuu levossa. Jos oireet helpottuvat liikunnalla, kyse ei ole valtimotaudista. Kävelymatka on yleensä tasaisella aina suurin piirtein sama, mutta ylämäessä oire tulee nopeammin.

Selkäydinkanavan ahtauma (spinaalistenoosi) voi aiheuttaa hyvin samankaltaista katkokävelyoiretta, eikä niitä voi aina erottaa pelkän oirekuvan perusteella – tutkimuksia tarvitaan.

Miksi minulla on valtimotauti?

Tärkeimmät riskitekijät ovat:

• tupakointi
• kohonnut kolesteroli
• diabetes
• kohonnut verenpaine

Ikä ja perimä vaikuttavat myös. Perimä selittää, miksi osa ihmisistä saa valtimotaudin herkemmin riskitekijöiden vuoksi, kun taas toisille esimerkiksi tupakointi ei johda taudin kehittymiseen.

Tauti alkaa, kun LDL-kolesterolia kertyy valtimon seinämään. Aluksi muodostuu pieni rasvakertymä, joka kasvaa ja kovettuu kalkin myötä. Jos plakki repeää, siihen tarttuu verihiutaleita ja valtimo voi tukkeutua äkillisesti, mikä aiheuttaa nopeasti pahenevat oireet.

Mitä jos valtimotauti pahenee?

Jos riskitekijöitä ei hoideta, muutokset pahenevat ja tukoksia syntyy useille tasoille. Verenkierron heiketessä katkokävely muuttuu leposäryksi. Aluksi särky tulee öisin, kun makuuasento laskee valtimopainetta jaloissa. Myöhemmin voi ilmaantua haavoja, jotka eivät parane, sekä kuolioita. Tämä tila on krooninen raajaa uhkaava iskemia, jolloin amputaation riski on suuri ilman verenkierron parantamista.

Miksi varhainen toteaminen on tärkeää?

Mitä aikaisemmin valtimotauti havaitaan, sitä paremmat mahdollisuudet on estää eteneminen. Riskitekijöiden hyvä hoito voi hidastaa tai jopa pysäyttää taudin, jolloin oireita ei ehkä koskaan ilmaannu.

Alaraajojen tukkiva valtimotauti kertoo usein myös muista valtimosairauksista, kuten sepel- tai kaulavaltimotaudista. Näiden vuoksi riski sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen on selvästi kohonnut.

Mitä riskitekijöiden hoito tarkoittaa?

Riskitekijöiden hallinta on keskeistä sekä alaraajojen että koko elimistön valtimoiden suojaamiseksi.

• Kolesteroli: Kaikille, joilla on todettu ateroskleroosia, suositellaan LDL-kolesterolin alentamista lääkityksellä. Tavoite on alle 1,4 mmol/l. Useimmiten tarvitaan lääkkeitä, joskus useampaa eri valmistetta.
• Ruokavalio: vähän suolaa ja tyydyttyneitä rasvoja, runsaasti kasviksia, hedelmiä ja kuituja.
• Verenpaine: tulisi olla alle 130/80 mmHg.
• Lääkitys: jos tauti aiheuttaa oireita, suositellaan pysyvää pieniannoksista aspiriinia tai klopidogreelia. Joissain tapauksissa lisätään pieniannoksinen rivaroksabaani aspiriinin rinnalle.
• Diabetes: hyvä sokeritasapaino on tärkeä.
• Tupakointi: lopettaminen on ratkaisevaa – käytettävissä on tehokkaita lääkkeitä tukemaan vieroitusta.
• Liikunta: säännöllinen kävely on osa hoitoa. Suositellaan kolme kertaa viikossa tunnin lenkkejä. Harjoittelussa olisi hyvä kävellä kipuun asti ja sen yli useita kertoja. Tämä parantaa aineenvaihduntaa ja voi kehittää verenkiertoa kiertoteiden kautta.

Onko katkokävely vaarallista?

Itse oire ei ole vaarallinen, ja kipurajaan asti kävely on jopa hyödyllistä. Sen sijaan taustalla oleva valtimotauti lisää merkittävästi sydän- ja aivoinfarktin riskiä. Siksi hoito on tärkeää, vaikka oireet eivät vielä heikentäisi elämänlaatua.

Miten valtimotauti diagnosoidaan?

• Pulssien tunnustelu kertoo karkeasti verenkierron tilanteesta.
• Nilkka-olkavarsipainesuhde mitataan vastaanotolla, ja sen arvo ennustaa kuolleisuusriskiä.
• Ultraäänitutkimus näyttää valtimoiden rakenteen ja virtauksen sekä mahdolliset tukokset.
• Lisätutkimukset (TT- tai magneettikuvaus) tehdään, jos harkitaan toimenpiteitä.
• Verikokeet määrittävät mm. kolesteroliarvot.

Milloin verenkiertoa parannetaan toimenpiteellä?

Ensisijainen hoito on kävelyharjoittelu ja riskitekijöiden hallinta. Jos oireet silti haittaavat arkea merkittävästi, voidaan harkita toimenpiteitä.

• Suonensisäiset hoidot: pallolaajennus ja tarvittaessa stentin asettaminen. Nämä ovat nykyään yleisin hoitomuoto, koska ne ovat vähemmän kajoavia kuin leikkaus. Potilas voi usein kotiutua samana päivänä.
• Ohitusleikkaus: tehdään harvemmin. Se vaatii yleisanestesian ja pidemmän sairaalahoidon. Riskit ovat suuremmat kuin suonensisäisissä hoidoissa.

Ennuste

Kun riskitekijöitä hoidetaan hyvin, taudin eteneminen hidastuu merkittävästi. Valtimotauti on kuitenkin luonteeltaan etenevä sairaus, joten säännölliset vuosikontrollit ovat tarpeen.

Pitkällä aikavälillä noin 5–10 %:lla katkokävelypotilaista tauti pahenee raajaa uhkaavaksi iskemiksi. Lisäksi kaikilla valtimotautia sairastavilla on normaalia suurempi riski sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen. Hoito on elinikäinen, jotta komplikaatiot voidaan estää.

Yhteenveto

Valtimotauti on yleinen ja useimmiten oireeton, mutta sen tunnistaminen on tärkeää. Riskitekijöiden hoito vähentää taudin etenemistä ja estää vakavia komplikaatioita. Elämäntapamuutokset, tupakoinnin lopettaminen ja säännöllinen liikunta ovat hoidon kulmakiviä.

Mitä Sydänkeskus Helsinki tarjoaa?

Sydänkeskus Helsinki ammattilaiset hoitavat sepelvaltimotautia ja alaraajojen valtimotautia – kyseessä on sama sairaus eri valtimoalueilla. Verisuonikirurgeillamme on kymmenien vuosien kokemus diagnostiikasta ja hoidosta.

Yhden vastaanoton aikana voidaan tehdä tutkimukset, kuten painemittaus ja ultraääni, ja samalla suunnitella hoito-ohjelma. Jos kävelyharjoittelu ja riskitekijöiden hoito eivät riitä ja oireet haittaavat arkea, voimme selvittää mahdollisen kajoavan hoidon tarpeen. Tarjoamme suonensisäisiä hoitoja Sydänkeskus Helsingissä.

Sydänkeskuksessa työskentelevillä verisuonikirurgeilla on yli 20 vuoden kokemus alaraajojen valtimotaudin sekä avokirurgisesta että suonensisäisestä hoidosta.