Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimotaudissa sydämen pinnalla kulkeviin sepelvaltimoihin alkaa kehittyä rasvapesäkkeitä ajan myötä ahtauttaen suonta niin, ettei veri pääse virtaamaan normaalisti sydänlihakseen. Veren virtauksen vaikeuduttua sydän alkaa kärsiä hapenpuutteesta kuormittavissa tilanteissa, kuten rasituksessa. Sydämen hapenpuute saa aikaan sepelvaltimotaudin oireet.

Sepelvaltimotauti on krooninen sairaus, joka on hyvällä ennaltaehkäisevällä hoidolla mahdollista saada pysymään hyvässä hoitotasapainossa ja sen etenemistä on mahdollista hidastaa lääkityksen avulla.

Sepelvaltimoissa ahtaumakohta voi myös tukkeutua äkillisesti, jolloin seurauksena on akuutti, henkeä uhkaava kohtaus eli sydäninfarkti – silloin hoitoon tulee hakeutua nopeasti soittamalla viipymättä hätänumeroon 112. Sydäninfarktissa kivun kuvataan usein olevan poikkeuksellisen voimakas, mutta oire voi tuntua kuitenkin lievempänäkin – epämiellyttävänä tuntemuksena, joka voi säteillä kaulalle, hampaisiin, yläraajoihin, selkään lapojen väliin tai ylävatsalle. Erityisesti ikäihmisillä ja diabeetikoilla sydäninfarktin kiputuntemus voi puuttua kokonaan.

Sepelvaltimotaudin oireet

Sepelvaltimotaudin tyypillisin oire on rasituksessa tai voimakkaan tunnereaktion yhteydessä ilmenevä puristava rintakipu (angina pectoris). Kipu voi säteillä vasempaan olkavarteen tai hartiaan, kaulalle tai leukaperiin. Oireena voi myös olla hengenahdistus tai rasituksessa ilmenevä suorituskyvyn lasku. Esimerkiksi tuttua mäkeä ylöskivutessa voi alkaa herkemmin hengästyttämään, uuvuttaa tai tulla närästyksen kaltaisia oireita. Oireet voimistuvatkin tavallisesti erityisesti fyysisessä tai henkisessä rasituksessa ja helpottuvat minuuttien aikana levossa tai esimerkiksi kävelytahtia hidastamalla. Naisilla ja ikäihmisillä oireet voivat olla vaikeammin tunnistettavissa. Oireilu voi olla epämääräistä heikkoa oloa tai pahoinvointia.

Sepelvaltimotautia esiintyy niin naisilla kuin miehilläkin, mutta naisilla sydänperäinen äkkikuolema on miehiä useammin ensimmäinen sepelvaltimotaudin ilmentymä, mikä viittaa siihen, että naisilla sepelvaltimotauti on alidiagnosoidumpaa. On tutkittu, että estrogeenitasot suojelevat naisia jossain määrin sepelvaltimotaudin puhkeamiselta – vaihdevuosi-iän jälkeen sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus nousee.

Riskitekijät ja ennaltaehkäiseminen

Sepelvaltimotaudin riskitekijöistä ikään, sukupuoleen ja perimään emme voi vaikuttaa. Iän myötä riski sairastua sepelvaltimotautiin suurenee, ja on myös huomattu, että usein miehet sairastuvat siihen naisia nuorempana. Sukurasitteella puolestaan tarkoitetaan sitä, että ensimmäisen asteen sukulainen eli joko vanhempi tai sisarus on sairastunut sepelvaltimotautiin nuorella (miehet alle 55-vuotiaana ja naiset alle 65-vuoden) iällä.

On myös onneksi riskitekijöitä, joihin voimme vaikuttaa. Tärkeimpinä tekijöinä tupakointi, 2 tyypin diabetes, kohonnut verenpaine ja liiallinen kolesteroli lisäävät sepelvaltimotaudin riskiä. Esimerkiksi tupakoinnin lopettamisella riski sairastua sepelvaltimotautiin puolittuu kahdessa vuodessa ja 10 vuodessa laskee tupakoimattomien tasolle. Säännöllisellä liikunnalla, painonhallinnalla ja terveellisellä ruokavaliolla voidaan vaikuttaa ehkäisevästi niin sepelvaltimotaudin kuin verenpainetaudin ja diabeteksen syntyyn. Mahdollista diabetesta tai verenpainetautia hoitamalla voidaan ehkäistä tai lykätä sepelvaltimotautiin sairastumista.

Sepelvaltimotaudin riskitekijöihin on tärkeää tarttua ajoissa, sillä sairastuminen sepelvaltimotautiin on monien tekijöiden summa, ja vain ennakoimalla voidaan saavuttaa suurin hyöty. Esimerkiksi kolesterolitasoja hoitamalla riski saada sepelvaltimotautitapahtuma voidaan pudottaa jopa kolmanneksella.

Tiedätkö sinä kolesteroliarvosi?

Kolesteroli on elimistölle välttämätöntä, mutta liiallinen kolesterolin määrä veressä on haitallista ja merkittävä sepelvaltimotaudin riskitekijä. Kolesteroli nimittäin kertyy suonten seinämiin ahtauttaen sitä. Korkeaa kolesterolia ei voi tuntea tai havaita muuten, kuin mittaamalla. Ensimmäisen kerran se olisi hyvä mitata ennen 40 ikävuotta ja sen jälkeen säännöllisesti 3-5 vuoden välein. Hoitamalla kolesterolia, voidaan ehkäistä sepelvaltimotaudin syntyä ja sepelvaltimotautipotilailla hidastaa sairauden etenemistä. Kokonaiskolesterolin tavoitearvo on 5 mmol/l, LDL eli ns. paha kolesteroli alle 3 mmol/l, HDL eli hyvä kolesteroli miehillä yli 1 mmol/l ja naisilla yli 1,2 mmol/l sekä triglyseridit alle 1,7 mmol/l. Tavoitearvot ovat tarkemmat, jos sairastaa valtimotautia tai siihen on vaaratekijöitä. 

Miten sepelvaltimotautia tutkitaan?

Ensimmäisenä lääkärin vastaanotolla tehdään sydän- ja verisuonien riskiarviointi perustuen lääkärin tekemään haastatteluun, oireisiin, yksilöllisiin riskitekijöihin sekä lääkärin tekemiin tutkimuksiin, kuten sydänfilmiin ja sydänäänien kuuntelemiseen stetoskoopilla.

Sepelvaltimotautia voidaan tutkia kliinisellä rasituskokeella, tietokonetomografialla tai angiografialla eli varjoainekuvauksella. Rasituskokeita tehdään kaikissa Sydänkeskuksen toimipisteissä kardiologin vastaanottokäynnin yhteydessä. Angiografioita tehdään Sydänkeskus Helsingissä, ja ympäri Suomen kiertävässä Sydänkeskuksen TT-rekassa tehdään sepelvaltimoiden tietokonetomografiatutkimuksia. Tutkimuksiin hakeudutaan kuitenkin aina kardiologin vastaanotolta – lääkäri arvioi tutkimusten tarpeen.

Sepelvaltimotaudin hoito

Sepelvaltimotaudin hoidossa käytetään eri lääkkeitä. Kolesterolilääkkeillä pyritään estämään taudin etenemistä. Betasalpaajilla yritetään rauhoittaa sykettä ja vähentää hapen tarvetta. Asetyylisalisyylihapolla estetään verihyytymien muodostumista. Nitraateilla ja kalkkisalpaajilla vähennetään rintatuntemusoiretta verisuonen seinämiä rentouttamalla. Toimenpidehoitoa (pallolaajennus tai ohitusleikkaus) sydänlihaksen verenkierron korjaamiseksi tarvitaan, jos oireita ei saada lääkehoidolla riittävästi hallintaan tai jos taudin vaikea luonne sitä muutoin vaatii.