Rytmihäiriöt

Sydän luo jatkuvasti tasaisen säännölliseen tahtiin. Rasituksessa syke on nopeampi, levossa puolestaan hitaampi. Sydämen rytmihäiriöissä sydämen rytmi kuitenkin muuttuu normaalista; kiihtyy tai hidastuu epätarkoituksenmukaisesti tai muuttuu epäsäännölliseksi.

Mistä tiedän, onko minulla rytmihäiriöitä?

Useimmat meistä ovat jossain vaiheessa elämäänsä kokeneet oireita, joita voidaan kutsua sydämen rytmihäiriöksi. Kun sydän tuntuu ”tykyttävän”, yleensä kysymyksessä on sydämen tiheälyöntisyys eli takykardia. Lisälyöntisyys (ekstrasystolia) tai hidaslyöntisyys (bradykardia) puolestaan voidaan aistia sydämen ”muljahteluna” tai ”lyönnin väliin jättämisenä”. Lisälyöntejä on meillä kaikilla jossain vaiheessa elämää, mutta aistimme ne eri tavoin. Levossa ilmenevää vaaratonta lisälyöntisyyttä esiintyy paljon terveillä ihmisillä. Jos rytmihäiriöt esiintyvät kohtauksina ne yleensä aina aiheuttavat oireita, mutta varsinkin ikäihmisillä koko ajan jatkuvat rytmihäiriöt ovat usein oireettomia. Yleisin krooninen rytmihäiriö on eteisvärinä eli flimmeri, joka voi hoitamattomana aiheuttaa aivoinfarktin, mutta varhaisella tunnistamisella ja hyvällä hoidolla aivoinfarktin riskiä voidaan huomattavasti vähentää. Onkin tärkeää, että omaa sykettään tunnustelee säännöllisesti,  jolloin rytmissä tapahtuvat muutokset on helpompi tunnistaa.

Milloin tulisi hakeutua tutkimuksiin?

Uusien oireiden ilmaantuessa on syytä hakeutua kardiologin vastaanotolle rytmihäiriön luonteen selvittämiseksi. Erityisesti silloin, jos rytmihäiriöön liittyy huonoa oloa, huimausta tai pyörryttävää oloa, tajunnan menetystä, voimattomuutta tai rintakipua, tutkimuksiin on hyvä hakeutua pikaisesti. Varsinkin jos tajunnan menetys on tapahtunut istualtaan tai makuulla tai sen yhteydessä on tapahtunut kouristuskohtaus, hoitoon tulee hakeutua välittömästi. Jos suvussa on esiintynyt vakavia, hengenvaarallisina pidettyjä rytmihäiriöitä etenkin nuorella iällä, lääkäriin kannattaa hakeutua erityisen herkästi.

Miten rytmihäiriöitä tutkitaan?

Tärkein tutkimus rytmihäiriön toteamiseksi on sydänfilmi eli EKG, jossa mitataan sydämen sähköistä toimintaa muutamien sekuntien ajan. Jos rytmihäiriö on kohtauksellinen, eikä ilmaannu sydänfilmin ottamisen aikana, rytmihäiriön luonne jää selvittämättä. Käytössämme on kuitenkin pitkäaikaisrekisteröintiin tarkoitettuja holter-laitteita, jotka nauhoittavat sydänfilmiä yhtäjaksoisesti 1-7 vuorokauden ajan. Jos oire tulee harvakseltaan, tarkoituksenmukaisempi laite rytmihäiriöiden luonteen selvittämiseksi on tapahtuma-EKG -laite, jolla voit itse rekisteröidä sydänfilmisi oireen ilmaantuessa. Käytössämme on myös käyttäjäystävällinen PulseOn -laite, joka havaitsee rytmihäiriön ja pyytää käyttäjäänsä ottamaan EKG:n, mikä auttaa esimerkiksi eteisvärinän havaitsemisessa. Jos tiedetään, että rytmihäiriö ilmenee rasituksessa, sitä voidaan tutkia myös rasitus-ekg -tutkimuksella. Esimerkiksi toistuvia, mutta epäselväksi jääneitä tajunnanmenetyskohtauksia voidaan tutkia myös ihon alle asetettavalla sydämen rytmiä rekisteröivällä pienellä laitteella, rytmivalvurilla, joka voi tallentaa rytmiä kahdesta kolmeenkin vuotta.

Rytmihäiriöiden hoito

Rytmihäiriötä voidaan hoitaa monin erin tavoin, riippuen rytmihäiriöstä ja sen aiheuttamista oireista. Vaarattomiksi todettuja lisälyöntejä harvoin hoidetaan siinä tapauksessa, jos sydän on muutoin terve. Silloin on hyvä kuitenkin pysähtyä miettimään omia elämäntapojaan, löytyisikö sieltä lisälyönneille altistavia tekijöitä, kuten stressiä, valvomista, liiallista kahvin tai alkoholin juontia. Usein näitä tekijöitä vähentämällä lisälyönnit rauhoittuvatkin.

Rytmihäiriöiden hoito voi olla oireenmukaista, esimerkiksi hyvälaatuista lisälyöntisyyttä voidaan hoitaa beetasalpaajilla. Joidenkin rytmihäiriöiden, kuten eteisvärinän hoitoon voidaan tarvita sähköistä rytminsiirtoa eli kardioversiota. Jos kardiologi arvioi rytmihäiriön olevan vaarallinen tai hankalaoireinen, sitä voidaan hoitaa katetriablaatiolla. Toimenpiteessä hoidetaan sitä sydämen sähköisen rakenteen osaa, joka aiheuttaa rytmihäiriöitä. Sydämen tahdistinhoitoa puolestaan voidaan tarvita, jos sydämen syke on niin hidas, että se aiheuttaa oireita. On myös olemassa rytmihäiriötahdistimia, jotka tunnistavat henkeä uhkaavan rytmihäiriön ja pysäyttävät sen antamalla voimakkaan sähköimpulssin sydämeen.